Kunnonpaikka 50 vuotta

Huoltoliitto on järjestänyt lomatoimintaa mm Kaisankodissa jo vuodesta 1951 alkaen. Lomatoiminnan kasvaessa syntyi jo 60 – luvun lopussa ajatus oman kuntoutuspaikan rakentamisesta. Huoltoliiton johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1968 – 1996 toiminut kansanedustaja, sosiaali- ja terveysministeri, kotiseutuneuvos Katri-Helena Eskelinen sai silloisen Kelan pääjohtajan, Kuopion Yliopiston ja lääkintöhallituksen edustuksen mukaan hankkeeseen, joka vaati valtavaa rahankeruuta ennen rakennustöiden alkuun saattamista. Lääkintöhallituksen ehtona sijainnille oli, että paikka on oltava lähellä kaupunkia, jossa on yliopistollinen sairaala. 60.000 mk maksanut 4ha tontti löytyi ja rakentaminen käynnistyi vuonna 72. Taloa rakennettiin Jokiharju nimisen maatilan palaneen pääennuksen paikalle, peruskivi muurattiin 3/73 ja harjannostajaisia juhlittiin kesällä -73, rakennuspinta-alaa oli 4000m2. Vastaanottotarkastus oli 3/74 ja henkilökunta aloitti työt 2.4.1974. Valmistuttuaan Kuntoutumiskeskus oli valmistuessaan Suomen pohjoisin kuntoutumispaikka, eikä lääkintöhallituksen toimiluvan saaneita hoitoloita ollut tuolloin vasta kuin 20. Ensimmäisenä kesänä palveltiin sitten ihka ensimmäisiä asiakkaita, joita oli noin 60 henkilöä /päivä. Työntekijöitä oli alussa 40 – 50 ja toimittiin ”kaikki tekee kaikkea periaatteella”.  Alku oli kaaosta, mm kaikki tarvittavat liinavaatteet saapuivat taloon tasan samana päivänä kuin ensimmäiset asiakkaat. Vuonna 1975 johtajana aloitti Marja – Sisko Aalto ja ylihoitajana Pirkko Rimpiläinen.

Kuntoutustoiminnan aloittaminen Siilinjärven Kuntoutumiskeskuksessa sijoituu ajankohtaan, jolloin alettiin tuoreen kansanterveyslain saattelemana kiinnittää huomiota ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon ja kuntoutustoimintaan. Perinteinen sairaanhoito ei yksin pystynyt ratkaisemaan terveydenhuoltomme ongelmaa. Kuntoutus oli tullut maailmanlaajuisesti korostettuun asemaan, kun WHO julisti 70-luvun kuntoutuksen vuosikymmeneksi. Valmiita malleja kuntoutuslaitoshoidon järjestämisestä ei tuolloin ollut. Vuonna 1975 Kunnonpaikan ylilääkärinä aloitti fysikaalisiin hoitoihin ja kuntoutuksen erikoistumisopintojaan tekevä Paavo Rissanen. Alkoi lääkinnällisen kuntoutuksen kehittämisen aika. Yhteistyötä tehtiin Kuopion korkeakoulun ja yliopistosairaalan kanssa perustamalla mm kuntoutustoimintojen kehittämistoimikunta, johon kuului mm professori Osmo Hänninen, päätutkija Pekka Puska ja ylilääkäri Paavo Rissanen. Alusta alkaen kuntoutukseen tulevia ryhmiä olivat lomalaiset, kuntoleiriläiset, sotainvalidit ja – veteraanit, poliklinikka-asiakkaat ja vakuutusyhtiöiden kuntoutujat sekä vuodesta 1976 alkaen 10 – 15 kuntoutuspaikkaa Kuopion yliopistollisen keskussairaalan kirurgian- ja sisätautiklinikan kuntoutujille. Asiakaskunta monipuolistui, kun kuvaan tuli Kelan työikäiset yksilökuntoutujat. 70-luvulla kuntoutus oli paljon hoitokeskeisempää kuin nykyään. Asiakas kävi pitkälleen ja häntä hoidettiin. Kuntoutuksen sisältö perustui lääkärin määräämiin yksilöllisiin fysikaalisiin hoitoihin ja lääkintävoimisteluun.

Vakiotoimintaa talossamme oli myös opiskelijoiden ohjaus; Ammatillisen Kurssikeskuksen hierojaoppilaiden opiskelu talon tiloissa, kaksi vuosikurssia valmistui vuosittain. Kuntoutumiskeskus teki kiinteää opetusyhteistyötä myös Kuopion sairaanhoito-oppilaitoksen kanssa toimien kuntohoitaja- ja lääkintävoimistelijaopiskelijoiden käytännön opetuskenttänä. Pohjois-Savon ammattioppilaitoksen hotelli- ja ravintolapuolen opiskelijoita oli myös aika-ajoin työharjoittelussa.

Kuntoutusasiakkaiden lisäksi majoitus- ja ravintolapalveluja tarjottiin varsinkin kesäisin muille matkailijoille, suurimpana ryhmänä olivat eläkeläisjärjestöt eri puolilta Suomea.

tähän kuva talosta ennen tulevia laajennuksia

Rakennuksen eteläisin seinä oli nykyisen liikuntasalin ulkoseinän kohdalla. Pohjoiseen päin talo loppui jo ennen nykyiseen majoitustilaan vievää käytävää. Kuntoutushoidon tarve oli ennakoitua suurempaa ja ensimmäinen vuosi osoitti, että rakennus oli liian pieni jo valmistuessaan eikä majoituskapasiteetti riittänyt toiminnan ylläpitämiseen. Laajentamisen tarve oli ilmeinen.

1. Laajennusosan peruskiven muurari oli 3/78 Urho Kekkonen. Laajennuksen myötä valmistui nykyinen kolmikerroksinen majoitussiipi, ranta- ja savusauna sekä yhdistetty kirjasto- rentoutumis- ja vapaa-ajanohjauksen tila, johon kuntoutujista muodostunut asiakasyhdistys lahjoitti keräämillään varoilla mm nyt tuloaulaan sijoitetun flyygelin. Majoitustilan alakerta eli nykyisten toimistojen tilat olivat aluksi suunniteltu henkilökunnan lastenhoitopaikaksi, mutta annettiinkin vuokralle mm Säästöpankille ja yksityisen hammashoitolan tiloiksi. Nykyisen markkinoinnin ja Huoltoliiton työpisteet vuokrasi käyttöönsä pitkään talossa työskennellyt parturi-kampaaja. Entisiin majoitustiloihin eli nykyiseen 4.kerrokseen tuli lämpöhoitojen ja hierojien työpisteet. Nykyisen vesiliukumäen ylätasanteella toteutettiin kaikki kylpylähoidot. Lääkintävoimistelijat ja kuntohoitajat pääsivät työskentelemään yhtenäisiin tiloihin koko nykyisten Viltin, henkilökunnan ruokailupisteen sekä liikuntasalin pukukoppien käsittävällä alueella. Tuolloin talossa oli jo oma laboratorio ja työterveyshuolto. Hoito-osastolla työskenteli 45 henkilöä.

Henkilökunnan virkistys- ja opintokerho Siikun Virke aloitti toiminnan 70-luvulla ja järjesti vuosittain henkilökunnalle illanviettoja, tapahtumia, tempauksia, tehtiin tutustumiskäyntejä ja opintomatkoja. Huoltoliitto oli osakkaana Kiinteistö Oy Siilinjärven Rinnepolku 7 :ssä, jossa oli yhteensä 79 huoneistoa. Suurin osa niistä oli vuokrattuna työntekijöille työsuhdeasunnoiksi.

2. Laajennusvaihe käynnistyi 3/81 ja valmistuessaan vuonna 1982 saatiin käyttöön uudet hoito-osaston tilat kylpylätoiminnalle, laajennetut allastilat, uudet saunat, lajissaan huippuluokkaa oleva kuntomittauslaboratorio, puutyöluokka, kudontaluokka, askartelutilat, savenvalantatila, yksilöllinen rentoustila, musiikkiterapiaklinikka, hengitysharjoitushuone ja hierojaopiskelijoiden opetustilat, jotka nyt ovat lasertaistelukenttänä. Eli talo saavutti nykyiset mitat. 1970 luvulla pinta-ala oli 4000m2, työntekijöitä 40 – 50. 1982 laajennuksen jälkeen 18.300m2 kokoisessa talossa työskenteli jo 180 henkilöä. Hoito-, kuntoutus- ja liikuntatoimen alueilla työskenteli vuonna 84 jo 85 henkilöä eli nelinkertainen määrä alkuvaiheeseen nähden. 14 lääkintävoimistelijaa, 12 kuntohoitajaa, 13 hierojaa, 6 lääkäriä, sairaanhoitaja, jalkahoitaja, kosmetologi ja vapaa-ajanohjaaja. Sopimusasiakkaista suurin ryhmä oli sotainvalidit ja veteraanit, heitä oli yhtä aikaa talossa jopa neljä 12 hengen ryhmää nimettynä neutraalisti eri väreillä (siniset, vihreät, keltaiset, oranssit).

Vuoden 1981 hotellihuoneiden käyttöaste oli huikeat 92,28 %. Tuo vuosi toi myös kansainvälistä väriä taloon, kun talossa pidettiin viikon pituinen Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen vammaisten vuoden Euroopan alueen seminaari.  Paikalle kokoontui asiantuntijoita kaikista Euroopan maista. Heti perään oli lisäksi viikon pituinen Pohjoismaiden yhteinen Epilepsiakongressi.

Ravintolapuolen toiminnassa keskityttiin painokkaammin terveellisen ravinnon tarjoamiseen. Kunnonpaikassa alkoi erikoisruokavalioiden toteutus, kun henkilökunta kouluttautui diabeetikkojen ja laihduttajien dieettiryhmien erikoisruokavaliokurssilla ja oli käytännön harjoittelussa mm KYKS:n dieettikeittiössä.

Kuntoutus oli alku aikoina kovin yksilöllistä ja hoitojaksot pitkäkestoisia, useita viikkoja kestäviä. Kelan yksilökuntoutuksessa oleva kuntoutuja saattoi tavata oman lääkintävoimistelijan yksilöllisesti joka toinen päivä kolmen viikon aikana ja lisäksi annettiin valtava määrä erilaisia fysikaalisia hoitoja, valikoimassa oli useita fysikaalisia -, ja sähkökipuhoitoja sekä kylpy-, lämpö- ja hierontahoitoja. Yksilöllisten hoitojen määrä vuonna oli vuonna 1974 noin 12.500 ja laajennusurakoiden jälkeen vuonna 1982 jo huikeat 113.500. Niska- ja selkäkoulut kuuluivat tuon ajan kuntoutuksen toimintatapoihin ja teoria sekä käytännönharjoittelua ryhmissä oli paljon.  Kuntoutustoiminnan laajentuessa taloon tuli lukuisia uusia työntekijäryhmiä. Ensimmäisenä tuli sosiaalityöntekijä, sitten liikunnanohjaaja, psykologi ja toimintaterapeutti, liikunnanopettajia ja liikuntafysiologi. Vähitellen terveyskasvatuksellinen ote kuntoutuksessa kasvoi ja neuvontaa alettiin painottaa yhä enemmän. Yksilöhoitojen rinnalle kuntoutusohjelmiin lisättiin liikunnanohjausta ja liikuntaelimistön ergonomiaopetusta. Toiminta muuttui entistä tavoitteellisemmaksi, opetuksessa hyödynnettiin ryhmädynamiikkaa. Korostui potilaan oma rooli ja vastuunotto kuntoutumisesta.

Vuonna 1982 alkoi talossa terveyskeskus- ja sairaalalääkäreille tarkoitettu 2 viikon mittainen fysikaalisen lääketieteen – ja kuntoutusalan täydennyskoulutus fysiatriksi työnsä ohella valmistuneen ylilääkäri Rissasen johdolla. Jatkona tälle oli lääkärien erikoiskoutukset, jotka toteutuivat talossa säännöllisesti. Useat alueellamme toimivista fysiatreista aloittivat kuntoutusalan opintonsa Kunnonpaikassa ja olivat opiskeluaikoina meillä työssä.

Vuonna 1982 aloitettiin Kuopion Aluetyöterveyslaitoksen ja Kelan kanssa yhteistyössä varhaiskuntoutuskokeilu, joka käynnisti Suomessa uuden kuntoutusmuodon työikäiselle väestölle ensimmäisenä juuri Siilinjärven Kuntoutumiskeskuksessa. Tämä kuntoutusmuoto keskittyi ensimmäistä kertaa konkreettisesti työhön, työympäristöön ja työergonomiaopetukseen kuntoutujan työtä vastaavissa oloissa. Työote oli pitkälti ennaltaehkäisevää. ja kuntoutus toteutettiin usein kiinteässä yhteistyössä linja- ja työsuojeluorganisaation sekä työterveyshuollon kanssa. Opetuksessa hyödynnettiin mm luonnollisissa oloissa kuvattuja työnäytteitä, joiden välityksellä arvioitiin oppimista. 1983 käynnistynyt varhaiskuntoutus kohdentui 80-luvulla fyysisesti raskaissa töissä oleviin. Myöhemmin varhaiskuntoutuksesta kehittyi tuote ammatillisesti syvennetty lääketieteellinen kuntoutus ASLAK, jonka Kela rekisteröi.

• Metsureille suunnattu varhaiskuntoutus käynnistyi ensimmäisenä ja peräti 4-viikon mittaisella, yhtäjaksoisella kurssilla. Kuntoutuksesta iso osa oli käytännön harjoittelua ensin mm karsintaa ja sahan ergonomista käyttöä työharjoitteluna tekopöllin kanssa sisätiloissa ja sitten maastossa lähileimikoissa metsätyönopettajan ja lääkintävoimistelijan johdolla. Taloon hankittiin metsurin asusteet, kurssilaiset toivat omat sahat tullessaan.
• Vuonna 1984 aloitettiin lypsytilojen emännille suunnatut kurssit, joilla työharjoittelu ja ergonomiaopetus toteutettiin ensin keinoutareiden kanssa Kuntoutumiskeskuksella ja oppimisen myötä siirryttiin agronomin ja lääkintävoimistelijan opastamana aamulypsylle läheiselle maatilalle. Maatilan emäntien kuntoutumista eri kuntoutuslaitoksissa tutkittiin väitöstyönä. Kunnonpaikassa opissa olleiden kuntoutustulos säilyi parhaiten.
• Lisäksi talossa kuntoutui eri työpaikoilta koottuja siivousalan työntekijöitä ja toimistotyöntekijöitä vuodesta 1986 alkaen, heille työnopettajien osuus hoitui Kuopion Ammatillisen aikuiskoulutuksen opettajien toimesta. Toimistotyöhön rakennettiin erillinen iso malliluokka, johon Martela lahjoitti kaikki työpöydät, erilaiset työtuolit, jopa juuri markkinoille tullut sähkösäätöinen työpöytä ja saatiinpa tilaan myös epäsuora valaistus ym välineitä.
• Vuonna 1987 käynnistyivät parturi-kampaajien kurssit, jotka valtakunnan tasolla kaikki ohjautuivat meille. Nykyiseen Timon huoneeseen hankittiin työnopetusta varten lahjoituksina uudet, hienot ergonomiset välineet ja kampaamokalusteet, mm pesupaikka ja arvokas sähkösäätöinen asiakastuoli sekä juuri markkinoille tulleet säädettävät työntekijöiden tuolit. Kuntoutus kesti heilläkin yhtäjaksoisesti kolme viikkoa, mikä yksityisyrittäjille oli jo suoranainen kuntoutumisen motivaatiomittari. Kuntoutus tuotti tuloksia ja nämä haluttiin näyttää myös muulle maailmalle. Tutkimukset parturi-kampaajien työasentojen kehittymisestä OWAS- menetelmällä sekä video- EMG- tutkimus parturi-kampaajien eri työvaiheiden rasituksen muutoksesta kuntoutuksen avulla toteutettiin yhteistyössä Työterveyslaitoksen kanssa ja tulokset julkaistiin USA:ssa kuntoutusalan lehdissä.
• Kuntoutus käynnistettiin myös palomiehille. Työharjoittelu toteutettiin yhteistyössä Pelastusopiston kanssa opiston harjoitusalueella. Kuntoutuksen myötä kehitettiin pelastushenkilöstön työtä vastaava kuntotestauspatteri, joka tuli käyttöön valtakunnallisesti.
• Työharjoitteluun hankittiin välineistö myös hammashuoltoalalla työskenteleville. Toimiva hammashoitoyksikkö ja ns fantompää, jolla pystyttiin harjoittelemaan parityöskentelynä ja nelikätisesti hampaan poraukset, paikkaukset ja valokovetukset. Fysioterapeutin kaverina työnopetuksessa oli hammaslääkäri.

Vuosikymmenen lopulle tultaessa sanasta varhaiskuntoutus luovuttiin ja Kela muutti nimen ja loppujen lopuksi myös rekisteröi sen tuotteeksi, syntyi ASLAK ammatillisesti syvennetty lääketieteellinen kuntoutus.

Valtava lainsäädännön myötä Kunnonpaikassa toteutui vaikeavammaisten kuntoutustoiminnan kokeilu vuonna 1983 ja vuonna 1985 perustettiin avustettavien osasto nykyiseen neloskerrokseen, jossa oli 16 paikkaa käsittävä osasto ja ympärivuorokautinen päivystys.

Vuonna 1985 Kunnonpaikka teki juhlavan sopimuksen Nixdorfin kanssa ja taloon hankittiin ensimmäiset laatikkomalliset päätteet toimistoon ja ohjelmointiin. Käsinkirjoitetut työlistat jäivät protestoinnistamme huolimatta vähitellen historiaan.

70 – ja 80 – luvuilla kuntoutusta kehitettiin talossa merkittävästi. Lisäkoulutusta hankittiin talon ulkopuolelta ja henkilökunnalla oli omaa sisäistä koulutusta viikoittain, tutustuttiin eri menetelmiin ja niiden hallintaan. Kuntoutuksen alalla tehtiin paljon myös tutkimustyötä kuntoutuksen menetelmistä ja vaikuttavuudesta. Vuonna 83 mm kivun psykosomatiikkaa käsittelevä lisensiaattityö, varhaiskuntoutukseen liittyvää tutkimusta, sguasin kuntoutusvaikuttavuutta käsittelevä tutkimus ja osallistuttiin laajamittaiseen Gerovital – lääkeaineen tutkimukseen. Etenkin 80-luvulla työntekijöiden kouluttautuminen mm manuaaliseen terapiaan niin ulkopuolisissa kuin talon sisäisenä koulutuksena oli merkittävää. Hankittu tieto-taito koottiin mm tutkimukseen, jossa punnittiin selän instabiliteetin ja stabilointiharjoituksien merkitystä selän oireiden hoidossa.

Ulkomaille suuntautuvia kuntoutuksen kehittämiseen liittyviä opintomatkoja tehtiin mm DDR:n., Espanjaan, Jugoslaviaan, Kiinaan, Israeliin, Norjaan, USAan…

Jos 70- ja 80-luku oli painotukseltaan enemmän fyysistä kuntoutusta, niin 90-luvulle tultaessa mukaan tuli ammattialoja, joissa painottui enemmän työn henkiset kuormitustekijät. Etenkin opettajien kuntoutus laajeni ja siitä tuli merkittävä, vuosia kestävä ja eri opinahjoja koskeva ammattiryhmä taloon.

Muita ammattialoja, joita Kunnonpaikassa kävi oli hävittäjälentäjät, lentokonemekaanikot, postinjakajat, eläintenhoitajat, seurakunnan työntekijät, ompelijat, terveydenhuoltoalan henkilöstö, geologit, laboratoriotyöntekijät, tutkijat, kaupan alalla – ja teollisuudessa toimivat, apteekkiala, kansallisbaletin tanssijat, orkesterimuusikot, oopperan kuoro ja poliisit. Osa ammattialoista oli tuli kuntoutukseen vain Kunnonpaikkaan, esimerkiksi kaikki kuntoutukseen ohjatut Suomen poliisit, palomiehet, parturi-kampaajat ja hammashuollon väki tulivat Kunnonpaikkaan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että talossa oli aina ainakin 10 poliisia kerrallaan. Laskin joskus ne kaikki eri ammattialat, jotka vuosien aikana meillä olivat kuntoutuksessa käyneet ja sain silloin luvuksi 87 eri ammattialaa.

Omistajajärjestö hankki 1991 Portugalista tontin, johon oli tarkoitus rakentaa kylpylähotelli ja asuntoja. Kustannukset nousivat yleismaailmallisista taloussuhdanteista johtuen juuri noihin aikoihin, eikä hyväksi bisnekseksi tarkoitetusta hankkeesta tullut kuin miljoonien tappiot. Eroon surullisen kuuluisasta hankkeesta päästiin vasta 1999.

Vuonna 1991 alkoi suunnittelutyö uuden kuntoutusmuodon käynnistämiseksi ja 1992 aloitettiin lakisääteinen Kelan työikäisille suunnattu työkykyä ylläpitävä ja parantava valmennus eli TYK – kuntoutus. Se oli pitkä, kahden vuoden ajanjaksolle sijoittuva kuntoutusmuoto, jossa vielä työelämässä mukana olevaa kuntoutujaa tuettiin laaja-alaisemmalla työotteella ja edellytti entistä kiinteämpää yhteistyötä työterveyshuollon ja työpaikan kanssa. Kuntoutukseen ohjattiin henkilöitä, joiden kuntouttaminen tuloksekkaasti pidensi työelämässä pysymistä. TYK- kuntoutusta järjestettiin alussa 4 hengen pienryhmille eli kuntouttajia oli työryhmässä enemmän kuin itse kuntoutujia. Vähitellen ryhmäkokoa kasvatettiin kuuteen ja myöhemmin 8 henkilöön, jolloin kannattavuuskin parani. Ammattialat olivat suunnilleen samoja, joista meillä oli jo kokemusta varhaiskuntoutuksen ansiosta, myös uusia yksittäisiä ammattialoja ja kokonaisia työpaikkoja tuli kuntoutuksen piiriin.

Kuntoutusjaksot olivat eri kuntoutusmuodoissa alussa pitkiä, vähitellen jaksotus muuttui useampaan osaan ja kuntoutus muuttui prosessiksi.

1990 luvulla talossa käynnistyi eri liittojen ja järjestöjen kuntoremonttitoiminta sekä Ammatillisen kuntoutuksen kuntoutustarveselvitykset. 1993 aloitettiin TULES -kurssit, joka on talon toimintaa edelleen. Sairausryhmäkohtaiset kuntoutukset ovat olleet ja ovat edelleen iso osa kuntoutustoimintaamme, pisimpään on tehty kuntoutustyötä sydänryhmien parissa.

1995 aloitettiin laatuprojekti ja laatujärjestelmän luominen, joka toi talolle ISO 9002 standardin. Talon ATK-ohjelmat uusittiin ja liityttiin Windows järjestelmään.

1994 fysioterapian tilat siirtyivät nykyiselle paikalleen kylpylähoitotilojen jatkeeksi ja vuonna 1995 avustettavien osasto siirtyi alakertaan. Avustettavien osastolle tuli 27 vuodepaikkaa. Huoneet suunniteltiin niin, että niillä pystyttiin paremmin tukemaan kuntoutujien itsenäistä ja omatoimista selviytymistä. Osassa huoneista oli ympäristöhallintalaitteet ja huoneissa pystyi liikkumaan esteettömästi. Otavan yhteyteen valmistui toimintaterapiayksikkö sekä harjoituskeittiö, jossa huomioitiin liikuntarajoitteisen tarpeet. Kesällä 1999 talo suljettiin kahden kesäkuukauden ajaksi ja vastaanotto-, ravintola-kokous- ja uima-allasosasto saunoineen saivat uuden ilmeen.

Ensimmäinen myyntisihteerin tuli taloon 1996 ja markkinointisihteeri 1998 sekä osa-aikainen markkinointipäällikkö.

1997 kuntoutustuotteiden osalta jakauduimme prosesseihin mm työelämäsuuntautuneeseen ja geriatris – neurologiseen prosessiin. Myös kuntoutushenkilöstö jaettiin prosesseittain ja jokainen prosessi toimi esimiehensä johdolla tulosvastuullisesti kehittäen omia tuotteitaan itsenäisesti. 1998 Kelan kuntoutusmuotoihin

tuli käyttöön standardit ja alkoi kuntoutustuotteiden omatoimiset sekä Kelan suorittamat auditoinnit.

Uudelle vuosituhannelle tultaessa Kuntoutuslaitoksia oli Suomeen syntynyt jo niin useita, että se merkitsi jo jonkin tasoista kilpailua ja uusien asiakasryhmien löytämistä. Vuonna 2000 Kunnonpaikan asiakkaista 26 % oli muita majoittuvia kuin kuntoutuksessa olijoita. Edelleen suurin asiakaskuntoutuja ryhmä oli sotainvalidit ja veteraanit.

Kuntoutuskertomukset siirtyivät tietokoneverkoston kehityttyä sisäiseen tietoverkkoon. Tämä toi nopeutta maksu- ja laskutuskiertoon.

2002 aloitettiin kuntoutuksen puolella mielialakuntoutujien vireyskurssit ja uniapnea kuntoutus.

2001 valmistui Piksetti kota, 2004 Koskela kabinetti ja Harmoniakylpylätila uudistui nykyiseen muotoonsa. Koko 2000-luku on kasvattanut hyvinvointipalvelujen osuutta myynnistä

Taloa on jatkuvasti huollettu, uusittu ja ehostettu, vuonna 2005 Kunnonpaikka on käytännössä katsoen kauttaaltaan uusittu kertaalleen rakentamisen jälkeen.

2010-luvulle tultaessa alkoi Kelan toimesta ASLAK-kuntoutuksen alasajo ja TK2 nimisen hankkeen kautta uuden, paremmin työnteon- ja ajan vaatimuksia vastaavan kuntoutusmuodon suunnittelu. Tilalle kehitettiin AURA-kuntoutus, joka suuren vaivannäön ja suunnittelun jälkeen ei kuitenkaan Kelan ja valtion rahoitusjärjestelyjen takia koskaan toteutunut, vaan tilalle muodostui nykyinen KIILA-kuntoutus.

Avustettavien osaston toiminta loppui Kelan kilpailutukseen liittyen ja pian tämän jälkeen tiensä päähän tuli myös TYK-kuntoutus.